This article is not available in English. Please select another language from the navigation bar at the top.
Ancylusvaihe n. 9000 tuhatta vuotta sitten 

Jääkauden jälkeisen nopean maankohoamisen seurauksena veden pinta laski voimakkaasti, kunnes yhteys valtamereen Keski-Ruotsin salmen kautta umpeutui. Syntyneen makeanveden altaan, Ancylusjärven vedenpinta alkoi kohota eteläisimmässä Suomessa. Pohjoisempana vedenpinnan lasku hidastui ja ehkä pysähtyikin joksikin aikaa. Tällöin syntyi ns. Ancylusraja, joka näkyy Keski-Suomen maastossa selvinä törminä ja komeina kivikkovyöhykkeinä. Jämsän alueella ne sijaitsevat noin 120 m nykyisen merenpinnan yläpuolella .

Vedenpinnan edelleen laskiessa Ancylusjärvestä kuroutuivat itsenäisiksi järvialtaiksi Kivijärvi, Keurusselkä, Keitele, Päijänne sekä Kolima. Viimeisetkin Keski-Suomen isoista järvistä kuroutuivat Ancylusvaiheen lopulla noin 8500 vuotta sitten.
Esihistoriallisten asuinpaikkojen ikä voidaan alustavasti määrittää niiden sijaintikorkeuden mukaan jos vesistön rantatasojen ikä tunnetaan.

Jämsän ja Jämsänkosken alueelta ei tunneta kivikautisia asuinpaikkoja Ancylusvaiheen rannankorkeuksilta. Muitakaan varmasti tältä ajalta olevia löytöjä ei tunneta. Vanhimmat tiedossa olevat asuinpaikat ovat seuraavan Muinais-Päijänne-vaiheen aikaisia.
Kivikautisia asuinpaikkoja tunnetaan Jämsän seudulta yli 60. Niistä vain kahdella on tehty tarkempia tutkimuksia. Kaikki asuinpaikat sijaitsevat Muinais-Päijänteen korkeimman rannan alapuolella, sen ja nykyisten rantojen välillä. Kuroutumisen jälkeen ei Jämsän yläpuolisten järvien vedenpinta näytä muuttuneen kovin paljo. Niinpä esihistoriallisia löytöjä ja asuinpaikkoja tunnetaan Rautaveden - Kankarisveden nykyisiltäkin rannoilta.

Ancylusvaiheen ilmasto oli kuiva, lämmin ja mantereinen, koivu ja mänty olivat metsien valtapuina. Vaiheen lopulla ilmasto muuttui kosteammaksi ja lehtipuut yleistyvät. Koivun, lepän ja haavan rinnalle ilmaantuu jalava, lehmus, vaahtera ja tammi.

Teksti Mirja Miettinen