Jämsänjoen yläjuoksun järvien historiaa ei kuroutumisvaiheen jälkeen tunneta paljoakaan. Viimeksi niihin ovat vaikuttaneet koskien perkaaminen ja Jämsänkosken valjastaminen teollisuuden käyttöön.

Tutkimusten vähäisyyden vuoksi on pronssikauden /varhaisen metallikauden aika toistaiseksi hämärän peitossa. Todennäköisesti täällä kuten muuallakin Keski-Suomessa liikkui edelleen pyyntiväestöä ja heidän asuin- ja leiripaikkojaan oli Jämsänjokilaaksossa ja yläpuolisten järvien rannoilla. Päijänteen rannoilta ei tämän vaiheen löytöjä tunneta. Jotkut asuinpaikoista Jämsänjoen alajuoksulla ja esim. Juokslahden rannoilla lienevät kuitenkin tältä ajalta. Monin paikoin Päijänteen rannat ovat varsin kivikkoisia ja pyyntiasutukselle sopimattomia.
 
Kivikauden jälkeen ilmasto viileni vähitellen, soistuminen yleistyi ja idästä leviävä kuusi saavutti länsirannikon pronssikaudella. Keski-Suomen metsät alkoivat luultavasti viimeistään ajanlaskun vaihteen tienoilla muistuttaa nykyisiä.

Metsästyksen, kalastuksen ja eränkäynnin ohella myös maanviljelyä ja karjanhoitoa harjoittavaa väkeä ilmaantui Jämsänjokilaakson eteläosaan löydöistä päätellen vasta rautakauden loppupuolella. Hämeestä Päijännettä myöten pohjoiseen suuntautuneiden eräreittien varrelle syntyi kiinteää asutusta ainakin Padasjoelle, Kuhmoisiin, Sysmään ja Jämsään, mutta ei pohjoisemmas.

Jämsän seudun rautakauden vesistöolot eivät ilmeisesti poikenneet kovin paljon nykyisistä. Maisemakuva oli kuitenkin erilainen, sillä nykyiset laajat viljelysaukeat puuttuivat kokonaan. Rautakautiset pellot olivat pieniä harvan asutuksen ympärillä olevia tilkkuja ja lähimetsien kaskia, jotka eivät kovin merkittävästi maisemakuvaa muuttaneet. Rautakautinen asutus Jämsänjoen alajuoksulla oli kuitenkin noin 900 - 1000 luvuilla jo sen verran runsasta, että luultavasti poltto- ja rakennuspuun käyttö näkyi luultavasti jo lähimetsissä. Alueelta tunnetaan kuusi rautakauden lopun kalmistoa sekä kaksi muinaislinnaa, jotka ajoittunevat myös rautakauden lopulle. Nykytietämyksen mukaan tämä asutus on jatkunut rautakaudelta keskiaikaan, jolloin se vähitellen tulee myös kirjallisten lähteiden välityksellä ulottuvillemme.

Teksti  Mirja Miettinen