This article is not available in English. Please select another language from the navigation bar at the top.
Rakennuksien sijoittuminen pihapiiriin

Jokilaaksolaisten talonpoikaistalojen pihapiirissä saattoi rakennusten lukumäärä kasvaa pitkälle toiselle kymmenelle, sillä käytäntönä oli että jokaiselle toiminnolle oli tehtävä oma rakennuksensa.

Aarresaaren pihapiiriäPelkästään jo erilaisia aiitarakennuksia tehtiin niin, että erikseen oli kala-aitta, liha-aitta ja vilja-aitta. Lisäksi tarpeen mukaan tehtiin navetta, talli, paja ja muita pieniä talousrakennuksia, jotka ryhmiteltiin päärakennuksen läheisyyteen.

Pihapiirissä sijaitsevien rakennuksien määrä olikin yleensä suoraan verrannollinen jokilaaksolaisen tilan varakkuuteen. Toisaalta myös tilojen päärakennukset ja vieraspytingit kertoivat ulkoasullaan omistajiensa varakkuudesta.

Itä ja länsi kohtaavat Jokilaaksossa

Jämsän seudulla on rakennusten sijoittamisessa pihapiiriin noudatettu sekä läntistä että itäistä tapaa. Perinteisesti Keski-Suomessa sijoitettiin pihapiiriin kuuluvat rakennukset itäsuomalaiseen tapaan epäsäännöllisesti ja väljästi maaston muotojen mukaisesti rakennuspaikalle. Näin muodostui avopiha. Usein avopihoihin muodostui kaksi tai kolme piha-aluetta erilaisten toimintojen ympärille, tuolloin kaikki niihin liittyvät rakennukset pyrittiin ryhmittelemään lähekkäin.

Latonen farmhouseToinen tapa oli sijoittaa pihapiirin rakennukset neliön muotoon umpipihoiksi, jossa pihan toinen pää oli varattu eläimille ja miespiha asuintiloineen oli vastakkaisella puolella. Pihan rakennukset saatettiin rakentaa kiinni toisiinsa tai eristää rakennuksien välit aidalla, pihaan kuljettiin portista tai rakennuksien muodostaman solan kautta. Toisin kuin läntisissä osissa Suomea, Jämsän seuduilla ei erotettu pihoja toisistaan poikittain sijoitetulla rakennuksella, aitaa tosin saatettiin käyttää karjapihan erottamiseksi.

Neliömäinen piharatkaisu antoi asukkailleen yksityisyyttä ja suojasi pedoilta. Varhaisimmat umpipihat tunnetaan Suomessa jo keskiajalta, mutta Keski-Suomeen ne levisivät vähitellen, yleistyen vasta 1800-luvun aikana. Umpipihat alkoivat ajan myötä myös avonaisemmiksi 1800-luvun aikana, jolloin perusteeksi jäi sijoittaa rakennukset väljästi neliömäiseen muotoon. Toiminnallinen piha-alue jäi vastakkain sijoitettujen päärakennuksen ja navetan väliin. Molempia edellämainittuja pihatyyppejä tavataan Jämsässä ja sen lähialueilla.

Rekolan tila Jämsänkoskella 1935

Teksti
Saija Silén

Lähteet
ARS Suomen taide osat 1 - 3.
Kulha, Keijo K.: Vanhan Jämsän historia 1860-luvulta vuoteen 1925. Turku 1974.
Nikula, Riitta: Rakennettu Maisema - Suomen arkkitehtuurin vuosisadat. Keuruu 1993.
Patjas, Auli et al.: Jämsän rakennusperinnettä. Jyväskylä 1982.
Putkonen, Lauri: Rakennusperintömme - Kulttuuriympäristön lukukirja. Helsinki 2001.
Keski-Suomen historia osat I - III
Keski-Suomen museo: Rakennusinventointitiedot.
Räsänen, Timo: Jämsänkosken ja Koskenpään historia. Valkeakoski 1986.
Salminen, Kaapo ja Toivari, Pertti (toim.): Kotikontu kuntoon. Jyväskylä 1992.
Toivari, Pertti ja Herranen, Heljä (toim.): Maatalo - Suunnittelumallisto maaseudun rakentamiseen. Jyväskylä 1996.
Valonen, Niilo ja Vuoristo, Osmo: Suomen kansanrakennukset. Vammala 1994.
Voutilainen, Heli-Maija: Keski-Suomi - maakuntako sekin on? Jyväskylä 2000.