This article is not available in English. Please select another language from the navigation bar at the top.
Veikko Johannes Hakulinen - "Haku-Veikko"

Veikko Hakulinen oli menestyksekkään Ilves-hiihdon keulakuva 50- ja 60-luvuilla.


s. 4.1.1925 Kurkijoki, k. 25.10.2003 Valkeakoski

Seurat Valkeakosken Haka, Jämsänkosken Ilves, Evon Metsäpojat, Tampereen Hiihtoseura, Tampereen Pyrintö, Tampereen Maila ja Asikkalan Raikas

1940- ja 1950-lukujen taitteessa tapahtuneen maastohiihdon sukupolvenvaihdoksen seurauksena huipulle nousi ehkä Suomen kaikkien aikojen hiihtäjä, Veikko Hakulinen. Hiihdon olympia- ja MM-voittojen lisäksi "Haku" kilpaili menestyksekkäästi myös muissa lajeissa ja eli esimerkillistä siviilielämää.

Vuonna 1948 Haku teki ratkaisevan valinnan tulevaisuutensa suhteen ja valitsi hiihdon veturinkuljettajan ammatin sijasta. Vaikka hän oli aloittanut määrätietoisen harjoittelun jo muutamaa vuotta aiemmin, hän pelasi hiihdon ohessa jalka- ja pesäpalloa, heitti keihästä ja moukaria, juoksi maastossa, souti sekä suunnisti. Syksyllä 1951 hän aloitti metsäharjoittelijana tavoitteenaan hankkia Evon metsäkoulussa ammatti, joka myötäilisi mahdollisimman hyvin hänen urheilu-uraansa.

Hakulisen legendaarisin arvokisavoitto on eittämättä Oslon v. 1952 olympialaisten 50 km matkalta. Edellisenä syksynä metsätöissä hän oli loukkantunut kirveen osuttua jalkaan, mutta kuntoutunut ajoissa olympiakarsintoja varten. Oslon Holmenkollenilla 20.2.1952 vaikeassa maastossa käydyn kilpailun alkaessa Hakulinen oli vielä kansainvälisesti suht tuntematon hiihtäjä norjalaisten ja ruotsalaisten ennakkosuosikkien, esim. "Mora-Nisse"  Karlssonin ja Magnar Estenstadin rinnalla, mutta johti ylivoimaisesti aina puolimatkasta loppuun saakka. Maalissa kello näytti historiaan jääviä lukemia 3.33,33. Lopulta Suomi otti 50 km hiihdossa kaksoisvoiton, sillä hopealle väänsi Eero Kolehmainen.

Hakulisen voittoputki jatkui seuraavissa olympialaisissa Cortina d'Ampezzossa, jossa hän lopulta nujersi 30 km kilpailussa Ruotsin Sixten Jernbergin. Kahden miehen välinen järjestys vaihtui 50 km hiihdossa, jossa puolestaan Haku sai tyytyä hopeamitaliin. Vuonna 1960 Squaw Valleyssa 35-vuotias Hakulinen oli jo väläyttänyt uransa lopettamista, mutta huikealla ankkuriosuuden hiihdollaan siivitti Suomen joukkueen 4 x 10 km viestivoittoon. Olympiadien välissä hän ehti kahmia yhteensä kolme kultaa, kolme hopeaa ja yhden pronssin MM-kisoista (Falun 1954 ja Lahti 1958).

Vuodet 1954 - 67 Jämsänkosken Ilvestä edustaneen Yhtyneiden Paperitehtaiden työntekijän urheilumenestys ja -innostus eivät suinkaan loppuneet hiihdon olympia- ja MM-voittoihin, vaan hän kilpaili näidenkin jälkeen huipputasolla eri lajeissa. Haku ei jäänyt laakereilleen lepäämään, vaan siirtyi ampumahiihdon puolelle voittaen 1963 yleisen sarjan SM-kultaa, MM-joukkuehopeaa sekä ollen vielä 1964 viimeisissä olympialaisissaan viidestoista. Ampumahiihdon lisäksi hän kilpaili yleisissä sekä veteraanisarjoissa niin suunnistuksessa kuin hiihtosuunnistuksessa haalien lukuisia erivärisiä SM-mitaleita. Vuonna 1982 Haku voitti hiihdon puolella kaksi veteraanien maailmanmestaruutta ja hänet saattoi nähdä suunnistuksen SM-kilpailuissa vielä 90-luvun alkuvuosina. Kilpaileminen oli Hakuliselle totisesti elämäntapa, josta hän ei iäkkäänäkään halunnut luopua.

Hiihtäjänä Hakulista luonnehdittiin sopeutumiskykyiseksi ja äärimmäisen luotettavaksi, ihmisenä ja urheilijana vaatimattomaksi, peräänantamattomaksi sekä rehdiksi. Hänen elämänsä päättyi Valkeakoskella lokakuussa 2003, jolloin hän jäi juoksulenkillään auton alle ja kuoli saamiinsa vammoihin.

Saavutuksia ja huomionosoituksiaVeikko Hakulinen SM-hiidoissa Jämsänkoskella 1965. Kuva Pauli Nevalainen, Jämsänkoski

- 3 olympiakultaa (Oslo 1952: 50 km, Cortina 1956: 30 km ja Squaw Valley 4 x 10 km viesti)
- 3 olympiahopeaa (Cortina 1956: 50 km ja 4 x 10 km viesti, Squaw Valley 1960: 50 km)
- 1 olympiapronssi (Squaw Valley 1960: 15 km)
- 3 MM-kultaa (Falun 1954: 15 km ja 4 x 10 km viesti, Lahti 1958: 15 km)
- 3 MM-hopeaa (Falun 1954: 30 km ja 50 km, Lahti 1958: 50 km)
- 1 MM-pronssi (Lahti 1958: 4 x 10 km viesti)
- 3 hiihdon henkilökohtaista Suomen mestaruutta (1954, 1957 ja 1958 50 km), 5 viestimestaruutta (1954, 1960 - 61, 1963 ja 1964) sekä 1 ampumahiihdon henk. koht. Suomen mestaruus yleisessä sarjassa (1963)
- 1 ampumahiihdon MM-joukkuehopea (Seefeld 1963)
- 1 soudun SM-hopea (1951, sisähankanelonen)
- 1 suunnistuksen SM-hopea (1963, yleisen sarjan pitempi matka) ja 1 hiihtosuunnistuksen SM-viestipronssi (1968)
- lukuisia veteraani- ja ikämiessarjojen Suomen mestaruuksia ja muita mitaleita hiihdossa, hiihtosuunnistuksessa, ampumahiihdossa, metsätaito- ja reserviläiskilpailuissa sekä kaksi veteraanien MM-kultaa hiihdossa (1982)
- 3 Salpausselän voittoa 1952 - 54 (50 km) sekä 4 Holmenkollenin voittoa (1953: 18 ja 50 km, 1955: 50 km ja 1957: 15 km)
- Vuoden urheilija 1952 - 54 ja 1960
- Suomen joukkueen lipunkantaja Innsbruckin olympialaisten 1964 avajaisissa
- Suomen Leijonan ritarimerkki solkien kera (1967)
- Suomen urheilun suuri ansioristi (1976)
- Opetusministeriön Pro Urheilu -tunnustuspalkinto (2000)

Teksti: Mikko Mäkinen
Kuvat: