Sotien hiljaiselon jälkeen teatteritoiminta kokee Jämsän seudulla uuden nousun. Vielä ennen sotavuosia teatteri oli vahvasti oikealle ja vasemmalle poliittisesti jakautunutta, mutta nyt tilanne muuttuu. Näyttämöharrastajat puolueisiin katsomatta mahtuvat samoille esiintymislavoille. Ilmoille nousee myös ajatus, että Jokilaaksoon tulisi perustaa ihan oikea teatteri. Tätä ehdottaa ainakin Jämsän Lehden päätoimittaja Lauri Järvinen, mutta idea jää toteutusta vaille.

Teatteria tehdään vilkkaasti niin Jämsässä kuin Jämsänkoskella, jossa Jämsänkosken teatterikerho elää aktiivisia vuosiaan. Kun Aarresaaren kotiseutumuseo otetaan käyttöön, tulee siitä myös kesäteatterin keskus vuosikausiksi. Näyttämöharrastajien suururakka on vuonna 1958 esitetty historiallinen näytelmä Kerkkolankosken kinkerit, jonka käsikirjoitti koskelainen kulttuurihahmo Siiri Oras-Kukkonen. Näyttelijöitä kinkerinäytelmässä on mukana niin Jämsästä kuin kosken puolelta.

Vuonna 1960 teatteriväki istuu jälleen pöydän ympärillä keskustelemassa, josko kahden paikkakunnan teattereiden voimavarat voitaisiin yhdistää. Aiheesta pakisee myös nimimerkki Sola Koillis-Hämeessä seuraavasti: "Yhteistoiminnalla päästään mittaviin tuloksiin. Yhteistyö merkitsee avartumista myös katsomon puolella ja hälventää umpiota. Kun näyttämön pohja laajenee, niin katsomokin laajenee. "

Toki Sola tiedostaa ristiriidat. "Jämsänjokilaakso on hankalan mallinen juikula, mutta välimatkat merkitsevät nykymaailmassa kovin vähän. Ihmisten välillä on paljon hankalampia välimatkoja ja niiden poistamisesta nyt on kysymys." 

Teatteri saa 1960-luvulla vakavan kilpailijan. Televisio alkaa viedä ihmisten vapaa-ajasta ison palan niin Jämsässä kuin koko maassa. Jämsässä taidelautakunta huolestuu tilanteesta ja elvyttää teatteritoimintaa perustamalla Jämsänjoen Harrastajateatterin 1972. Sen ensimmäinen puheenjohtaja on Jaakko Vihijärvi.

Kauan elätelty unelma jokilaaksolaisesta teatteriyhteistyöstä toteutuu vuonna 1991, jolloin perustetaan nykyinen J+J-teatteri.