Järjestäytymisaste oli kuitenkin kohonnut 1970-luvulla lähes 100 prosenttiin. Enää ei puhuttu niinkään työläisistä, vaan palkansaajista. Pääluottamusmiehestä oli tullut osaston näkyvin hahmo, joka neuvotteli työnantajan kanssa paikallisista sopimuksista. Vuosikymmenen lopussa Reino Selin väistyi ja pääluottamus-
mieheksi tuli Pertti Ruusu.

Yksittäisen paperintekijän kannalta vuosikymmenen iso muutos oli viisivuororytmiin siirtyminen. Vuorojen väliin jäävät pitkät vapaat toivat paperimiehen elämään uutta ulottuvuutta. Myös työtehtävät muuttuivat automatisoinnin myötä. Vuosikymmenen lopulla prässipojatkin häipyivät
historiaan. Paperimiehet pelkäsivät, että
"rationalisointi" vie enemmänkin työpaikkoja.

Koneenhoitajan työ oli tavoiteltu vakanssi. "Kyllä koneenhoitajat olivat mielestään isoja pamppuja ennen vanhaan. He komentelivat ja määräilivät muita ja olivat arvostettuja miehiä" (sylinterimies Martti Ruusu lehtihaastattelussa). "Arvokkaampi tämä tehtävä on kuin Kekkosen työt. Me teemme paperia, jolle Urkin kuvat painetaan" (koneenhoitaja Jouko Salonen samassa artikkelissa).

Jo vuosia osasto oli tuuminut vapaa-ajanvietto-
paikan ostoa. Lopulta oma kesänviettopaikka - Pakarniemi - löytyi Kuhmoisten Kylämältä Isojärven rannalta vuonna 1977. Vuosien kuluessa Pakarniemeä on käytetty pääasiassa osaston jäsenten perhelomailuun.