Kestikievarien kautta kulkenut kiireetön matkailu alkoi vuosisadan vaihteessa menettää vähitellen merkitystään. Ensin ilmestyivät nopeat höyrylaivat, jotka junavuoroihin yhdistettynä pystyivät taittamaan pitkiäkin matkoja muutamissa päivissä. Sitten tuli autoliikenne, jotka lopullisesti veivät kievareilta asiakkaat. Mutta liikenteen solmukohdat vain siirtyivät toisaalle, eivät lakanneet olemasta.

Kun hevonen ja kärry olivat kulkuvälineenä, matkustajat tapasivat toisiaan levähtäessään kievareissa. Juna- ja bussimatkailun kehittyessä matkalaiset kohtasivat linja-autoasemien auloissa ja juna-asemilla. Näissä paikoissa joutui joskus vaihtoa odottamaan pitkäänkin, mutta seuran puutteesta tarvitsi harvoin kärsiä. Kievareiden perillisenä voi pitää myös matkakoteja ja sittemmin hotelleja, joiden funktio lienee lähinnä vanhoja kievareita yöpymis- ja ravintolapalveluineen.

Huoltoasemaverkosto alkoi sekin kehittyä, kun auto korvasi kulkuvälineenä hevosen. Osa mieltää nykyään huoltoasemat vain autojen tankkaamispisteiksi, mutta alun perin niillä on autojen huoltamisen lisäksi huollettu myös ihmisiä. Nykyaikainen matkustaminen, jossa pitkäkin matka taitetaan yleensä tunneissa päivien sijasta, on tuonut mukanaan yöpymiseen tarkoitettujen kestikievarien tilalle uudenlaisia pysähtymispaikkoja, liikennekeitaita.

Jämsänkin seudulta näitä keitaita löytyy valtatie 9:n varrelta useampia. Muutos on suuri, enää ei poiketa taajamiin ja kyliin yöpymään, vaan pistäydytään tien varren keitaissa asioimassa. Toisaalta, huoltoasemat ja niiden baarit toimittavat samaa virkaa kuin kievarit ennen vanhaan - kylän isäntiä kokoontuu niihin keskenään aikaa viettämään lasillisen jos toisenkin ääreen.