This article is not available in English. Please select another language
from the navigation bar at the top.
|
Puukilan torpan viimeiset hetket
Puukilan torpankontrahdin teki aikoinaan Severus Konkola vanhempi sukulaistyttärelleen Rosa Hermannintyttärelle ja Fabian Andelinille, jotka oli vihitty 1878. He saivat torpan haltuunsa elinikäisellä kontrahdilla. Puukila säilyi Konkolan suvulla Kottilan päätaloon kuuluvana lakkauttamiseensa asti. Maamme muut torpat olivat tuohon mennessä jo itsenäistyneet tai lakkautettu päätilansa toimesta.
Torpparin arki oli raskasta, mutta vaikeuksista huolimatta Fabian piti tilaa yllä aina kuolemaansa saakka, vuoteen 1914, jonka jälkeen torpparin leski Rosa Andelin jäi yksin suuren lapsikatraan kanssa hoitamaan ja asuttamaan Puukilaa. Fabianin kaksi jälkeläistä jatkoivat Kottilan päätalon torppareina äitinsä kuoleman jälkeen vuodesta 1951 aina vuoteen 1974.
Puukilasta käytiin usean vuoden ajan kovaa kädenvääntöä. Torppa piharakennuksineen haluttiin purkaa pois paikalle kaavoitettujen uusien asuinrakennusten tieltä, toisaalta Puukila haluttiin säilyttää kokonaisuutena ja tehdä siitä torpparimuseo. Torpankontrahti irtisanottiin korkeimman oikeuden päätöksellä vuonna 1971. Lääninhallitus selvitti rakennusten kulttuurihistorillisia arvoja. Kiistassa kävi, kuten useimmiten tuohon aikaan, suojelua vaatineet hävisivät. Lopullisessa päätöksessä todettiin Puukilan rakennukset niin huonokuntoiseksi, että purkulupa myönnettiin. Viimeiset asukkaat, Artturi ja Esko Andelin häädettiin vuonna 1974, jonka jälkeen pihapiirin rakennukset purettiin välittömästi. Puukila oli virallisesti Suomen viimeinen torppa. Alla kuvia Puukilan viimeisestä päivästä.
|
Upper level
