This article is not available in English. Please select another language
from the navigation bar at the top.
Vuosi 1918 alkaa sekavissa tunnelmissa
Oikeistoenemmistöinen eduskunta antoi 12. tammikuuta 1918 senaatille (hallitukselle) valtuudet lujan järjestysvallan luomiseen. Ratkaisun merkitys ymmärrettiin tuota pikaa ympäri maata. Pian aseet paukkuivat, ensimmäisenä Karjalassa. Viimeiset ratkaisevat askeleet otettiin 25. tammikuuta, jolloin Vaasaan siirtynyt senaatin osa julisti suojeluskunnat hallituksen joukoiksi. Samana päivänä teki omat päätelmänsä sosialidemokraattien puoluetoimikunta, ja pian Helsingin työväentalon torniin nostettiin punainen lyhty vallankumouksen alkamisen merkiksi. Venäjältä oli tulossa asejuna. Sisällissota alkaa
Suomi jakautui kahtia. Kapinallisille punakaarteille jäivät Varsinais-Suomi, Uusimaa, Häme ja Satakunta sekä Karjalan eteläosa, lähinnä siis teollistunut Suomi. Valkoisten aluetta olivat Pohjanmaa, Keski-Suomi, Savo ja koko Pohjois-Suomi. (9) Mitään kiinteitä rintamalinjoja ei muodostunut, vaan sotavoimien ryhmitykset muodostuivat lähinnä keskeisistä tienvarsikylistä, joissa majaili erisuuruisia taisteluosastoja. Vastapuolen samankaltaiseen tukikohtaan saattoi olla kymmenen kilometrin taival - ja omien joukkojen seuraava tienvarsikylä saattoi sijaita kymmenien kilometrien päässä erämaiden takana. (10) Jämsää lähimpänä ollut tällainen hatara taisteluryhmitys muodostui sadan kilometrin matkalle Kurusta Vilppulan ja Länkipohjan kautta Padasjoelle. Länkipohjan taistelu maaliskuussa 1918 oli varsinaisista sotatapahtumista Jämsää lähimpänä, noin 25 kilometrin päässä. Jämsässä ei ollut mitään varsinaisia taisteluita. Sodan lopputulokseen ja nopeaan ratkaisuun vaikutti saksalaisen Itämeren divisioonan maihinnousu kreivi von der Goltzin johdolla valkoisen armeijan avuksi. |