Sunnuntaisin käytiin kirkossa perheittäin, niin Huvilastakin. Immi kirjoitti myöhemmin aikuisena, kuinka juhlavia olivat kesäiset pyhäaamut kirkkoniemellä, kun pitäjäläiset soutivat eri puolilta järveä isoilla kirkkoveneillä rantaan. He kiirehtivät pyhäpuvuissaan kirkkoon. Kellot kaikuivat. Kuunneltiin sanaa ja urkujen säestämänä veisuu täytti kirkon.
Kellot kaikuu, kellot temppelin. Nyt on Herran pyhäpäivä, päivä parahin.
Kuule ääntä kirkon kellojen. Riennä hartain mielin, riennä Herran huoneeseen.
Sinne astuu vanhus harmaapää, sieltä etsii nuorukainen hengen elämää.
Isä, äiti lapset muassaan kaikki Herran pyhää sanaa rientää kuulemaan.
- Immin runosta Kellot kaikuu
|