&runlevel=4)
1923 - 2007
Hanna Elina Arohonka (os. Aarnio)
Kirjailijanimenä Elina Aro. Yhdessä aviomiehensä Veikko Arohongan kanssa kirjailijanimenä Hannu Hartus.
Elina Aro on 1940-luvun merkittävimpiä uusia tekijänimiä tyttöromaanien alalla. Hänen esikoisteoksensa "Tuntemattomilla teillä" ilmestyi vuonna 1947, jonka jälkeen hän julkaisi nopeassa tahdissa toistakymmentä tyttökirjaa. Teokset sijoittuvat kulttuurihistoriallisesti 1940-luvun lopun ja 1950-luvun arkiseen suomalaiseen ympäristöön ja tapakulttuuriin.
Elina toimi Jämsän Yhteiskoulussa äidinkielen opettajana vuosina 1954 - 68. Noiden vuosien aikana hän julkaisi kymmenen tyttökirjaa, niistä kaksi salanimellä Hannu Hartus. Salanimen taakse kätkeytyy yhteistyö Elina Aron ja hänen aviomiehensä, Jämsän Yhteiskoulun rehtorin Veikko Arohongan kanssa.
&runlevel=4)
Elina Aro vaikeni vuoden 1963 jälkeen yli kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Kirjoittaminen alkoi uudelleen 1980-luvun puolivälissä. Hän teki kuunnelmia ja koululaismusikaalin
Antaa tulla vaan. Aro kirjoitti myös kirjasarjan Hattulan perheen toilauksista.
"Elina Aron tunnusmerkit, nokkela huumori, luonteikas henkilökuvaus ja raisut tapahtumasarjat ovat kenties veikeimmillään erinomaisessa kissatutkielmassa Valkoinen saapas, Leipurimestari Pimin arkisatujen kutomassa kaupunkikuvassa tai Pikipallon ja Pikipallon seuraajien eläinrakkaissa tuokiokuvissa niin kukonpojan kuin rehtoriperheen toilauksissa."Kari Vaijärvi Elina Arosta teoksessa Heitä luetaan.
Tuntemattomilla teillä. tyttöromaani. Pellervo-seura, 1947.
Nokkoskaarteen Piritta. Pellervo-seura, 1948.
Villien tyttöjen koulu. WSOY, 1948.
Karela tulee meren yli. Valistus, 1950.
Kolmikon riemuvuosi. Valistus, 1950.
Kolmikko karkuteillä, seikkaillen maalla ja merellä. Valistus, 1951.
Eliisa avaa oven. Karisto,1952.
Katleena lähtee maailmalle. Valistus, 1952.
Enkeleillä on sulkasato. Karisto, 1953.
Kolmikko talttuu. Valistus, 1953.
Yö vie sydämen. Karisto, 1953.
Ylermin sisar. Karisto, 1955.
Ystävämme Karoliina. Valistus, 1955.
Valkoinen saapas. Otava, 1956.
Luunyrkin poika. Valistus, 1957.
Pikipallo. Kesäinen kertomus kahdenlaisista kaksijalkaisista. Valistus, 1958.
Pikipallon seuraajat. Kesäinen kertomus. Valistus, 1959.
Ruusutalon Maiju. Kertomus pienen tytön kesästä. Valistus, 1961.
Leipurimestari Pim. WSOY, 1962.
Kiemurakatu 3. WSOY, 1985.
Taikatempuntie 5. WSOY, 1987.
Kiinanlyhdynkuja 7. WSOY, 1988.
Kummituskäytävä 9. WSOY, 1989.
Pinjaportti 11. WSOY, 1990.
Ratsurinne 13. WSOY, 1991.
Lisäksi Elina Aro on toimittanut Mikkelin historiaan liittyviä tietokirjojaja:
Mikkelin loppiaisaatto 1940 ja muita sodan ankaria päiviä, Mikkelin kaupunginkirjasto ja Etelä-Savon maakuntakirjasto 2005
Näin sen näin – sodan, Mikkelin kaupunginkirjasto ja Etelä-Savon maakuntakirjasto 2006
Viimeinen Mikkelin historiaa käsittelevä kirja julkaistaan postuumisti 2007
sekä kuunnelmia yhdessä Leena Puhakaisen kanssa.
Hannu Hartus
Kolmen sormen saari. Karisto, 1954.
Kolme kertaa musta kissa. Karisto, 1963.