Jämsänkoski såg och qvarnverksaktionbolag 1792 - 1887

Jämsänkosken ensimmäisiä teollisuusmiehiä olivat maanmittari Gustaf Jakob Jack ja majuri Henrik Kihlström. Miehet perustivat kosken läntiseen haaraan kaksiraamisen sahan jolle myönnettiin sahausoikeudet vuonna 1796. Sahan perustajat olivat muuttaneet seudulle muualta; Jack muutti Jämsään vuonna 1788 Kontiolahdelta ja Kihlström vuonna 1792 Myrskylästä. Ilmeisesti Kihlströmin aloitteesta muutti Myrskylästä vuonna 1808 Jämsänkoskelle myös sahan ammattimiehiä, sågdrängar.

Vuosisadan lopulla sahan omisti kapteeni Lars Falck. Hänellä oli useita sahoja ja maatiloja Loviisan ympäristössä muun muassa Myrskylässä. Falck aloitti lautojen viennin vesitse Anianpeltoon ja sieltä edelleen Loviisaan myytäväksi. Falckin jälkeen Jämsänkosken saha oli kymmenkunta vuotta perikunnan hallussa kunnes se myytiin loviisalaisille Israel Sucksdorffille ja Anders Sundmanille vuonna 1843. Kauppaneuvos Sucksdorff oli eräs Loviisan huomattavimmista kauppiaista. Sundman puolestaan toimi myös laivanvarustajana. Heidän aikanaan Jämsänkosken sahanhoitajana toimi Bertel Gabriel Nyström ja kirjurina Sven Emil Barck. 1880-luvun taitteessa sahayhtiössä oli jo useita osakkaita.

Suomenlahden rannikkoalueen kauppiaat kilpailivat 1800-luvulla Päijänteen puutavaramarkkinoista.  Jämsänkosken sahalaitos ja koskivoima kiinnosti myös useita sahalaitoksia omistanutta liikemiestä Eliser Johanssonia. Hän halusi laajentaa liiketoimintaansa ja osti  sahan kiinteistöineen vuonna  1887.  Liikekumppaninsa Per  B. Köhlinin kanssa hän  päätti aloittaa kosken äärellä sahauksen lisäksi paperin  ja selluloosan teollisen valmistuksen.